Projekti: 16 vuotta sitten aloittamani fantasiamaailman ja siihen sijoittuvan kirjasarjan viimeistely.
Status: Itsekritiikin runtelema. Palaan aina alkuun uudelleen ja uudelleen… ja uudelleen.

Projekti: Avaruusooppera / Sci-fi televisiosarja.
Status: Parhaalla mallillaan. Keräilen kavereista projektiryhmää. (Todellisuustarkistus: Ilja tarvitsee elämän.)

Projekti: Kunnallisvaalit.
Status: Puolue huuteli taas vaalipäällikön perään. Sallikaa minun esitellä lapsuuden lelukoirani Tessu. ”Wiu! Wuh! Hau, hau!”

Projekti: Elämä.
Status 1: Tietokoneeni on kai mustasukkainen siimaleikkurille.
Status 2: Tulin katsoneeksi elokuvan ”Showdown at Area 51.” Hyvä leffa, jos unohtaa ratkaisevat viat käsikirjoituksessa, leikkauksessa, ohjauksessa ja erikoistehosteissa. Ainoan hyvän roolisuorituksen tekee notkea Gigi Edgley (mm. Farscape). Mielenkiintoisena yksityiskohtana on huomautettava, että jos suljet elokuvan loppupuolella silmäsi (Edgleyn juostessa hengästyneenä metsässä) huomaat äänimaailman muistuttavan erehdyttävästi eroottista elokuvaa. Pisteet äänisuunnittelusta.
Status 3: Katsoin elokuvan ”Stargate Continuum.” Sinänsä hyvän pätkän pilaa loppupuolen jättiläismäinen musta-aukko juonessa.
Status 4: Katsoin elokuvan ”Starship Troopers 3: Marauder.” Voi, miksi katsoin? Miksi se ylipäätänsä tehtiin? Yhteiskunnallinen kritiikki ei kanna edes elokuvan ensimmäiseen neljännekseen asti. Asetan elokuvan ehdolle Crappy-patsaan saajaksi vuosikymmenen surkeimman loppukliimaksin kategoriasta.
Status 5: Dune - Discography 1995-2003. 5 tähteä.
Status 6: Viikon sairasloman jälkeen väsyttää aivan perhanasti.

ShareThis

Insomnia Cartoon

Jatkuva oikean pohkeen kipu - tarkemmin sanoen kramppi - ajoi allekirjoittaneen sairaslomalle. Olin ennen pakkopulla vapaatani melkoisen väsynyttä miestä ja haaveilin pitäväni muutaman päivän loman saaristossa. Nyt on vapaata, mutta jalka ei salli kiipeilemistä rantakallioilla. Pah. Kaiken pahan lisäksi olen edelleen väsynyt ja ennen kaikkea kyllästynyt. Sitä kautta päädymme allekirjoittanutta tällä hetkellä vaivaavaan unettomuuteen. Väsyttää niin penteleesti, mutta uni ei tule silmään. Kukun jo kolmatta yötä.

Sain idean. Paistan pari pullaa. Pakastimesta löytyi pari pussillista pakaste korvapuusteja. Nami, herkkua. Ilja tahtoo pullaa. Tökkäsin uuniin koko pellillisen ja istahdin tyytyväisenä koneeni ääreen odottamaan. Jälleen tarkemmin sanoen, asetuin mukavasti koneeni äärelle kirjoittamaan jo pitkään työn alla ollutta kirjaani. Väsymys ei juuri rikasta tekstiä, mutta uupuneenakin saa hyviä lauseita aikaiseksi. Niitä voi sitten korjailla seuraavana päivänä (kuten tämän merkinnän oikeinkirjoitusta.)

Matkani vei halki luomani maan. Kirjoitin metsänvartijoiden ja sotilaiden koettelemuksissa kurjassa säässä, keskellä metsää. Päähenkilöni istui väsyneenä nuotion savussa, kuunnellen ystävänsä ja aseveljensä tarinoita…

… savusta puheenollen. Mikä hitto täällä käryää? Ai niin! Uunin lämpötilansäädin on rikki. Säädin pyörii tyhjää ja arpoo mieleisensä lämpötilan. Pikainen visiitti uunille – ja sitten vielä nopeampi visiitti avaamaan parvekkeen ovea – paljasti joukon söpöjä sysimustia korvapuustin kikkareita. Nam, nam. Kuinkas se palohälytin oli ihan hiljaa, vaikka näkyvyys keittiössä on laskenut suunnilleen täyden viinapuollon juoneen kohtuuttomuuskäyttäjän havainnointikykyä vastaavalle tasolle. Ai niin! Palohälyttimestä loppui patteri eilen. Palkkapäivä on perjantaina. Eipä palohälyttimelle yleensä ole juuri käyttöä ollut.

Hyviä unia, mussukat. Iljalle tästä tulee taas hyvin pitkä yö.

(Kuva: “The Lockhorns” by Bill and Bunny Hoest)

ShareThis

Länsi-Vantaalta pääsee julkisilla kohtalaisen nopeasti Helsinkiin. Matka kestää noin 20 minuuttia M-junalla. Ongelmaksi muodostuu se, etteivät sen enempää kaupungit kuin valtio tue työmatkaa Länsi-Vantaalta länteen. Espoo tarjoaa paljopn potentiaalisia työpaikkoja monille Länsi-Vantaan asukkaille. Espoo kehittyy etenkin Saunalahden suunnalla. Pelkästään rakennustyöt tarjoavat töitä Vantaalaisille, alati kasvavasta palvelusektorista puhumattakaan.

Nopein reitti Louhelasta Saunalahteen aamu seitsemäksi kuuluu YTV:n mukaan seuraavasti: matkaan 05:30, pysäkiltä 05:34, perillä 06:38, matka-aika1 h 8 min, kävelyä 1.4 km. Välimatkaa kehä III:n kautta ei käytännössä juurikaan ole tämänkaltaisten matka-aikojen vaatimuksiksi. YTV:n tarjoama matka kulkee Helsingin Kamppiin M-junalla ja kävellen, siitä 150A:lla Saunalahteen. Kehä III:n julkista liikennettä kehittämällä matka-aika lyhenisi noin kolmannesta neljännekseen.

Paljon kehuttua ja kehitettyä Leppävaaran liikennesolmua voidaan pitää myös Leppävaaran liikenne lukkona. Huomattavaa on, ettei YTV enää tarjoa nopeita reittejeä edes Leppävaaran kautta. Kyseessä on itsensä toteuttava ennustus, kun länsi-itä alueen julkinen liikenne ei saa tukea päättäjiltä. Rakennuttajat ja kaavoittajat tuntevat tilanteen ja sivuuttavat Länsi-Vantaan asukkaat työ- ja palvelusuunnitelmissaan.

Pääkaupunkiseudun poikkiliikenne on puhuttanut paljon sekä poliitikkoja että kansalaisyhteiskuntaa. Nyt on aika luoda toimiva poikkiliikenne myös länteen, kasvun mukanaan luomien työpaikkavaatimusten turvaksi. Ongelmaksi nousee ensisijaisesti porvarillinen Espoo, jonka julkisen liikenteen tuki on imagopuheista huolimatta aina tuskallisen kamppailun takana.

(Kuva: YTV-Reittiopas / Louhelasta-Saunalahteen)

ShareThis

ShareThis

ShareThis

Partioliikkeestä
Aloitin järjestöelämän jo 10-vuotiaana, partiolippukunta Vantaan Metsänkävijöissä. Partioliike edustanee eri asioita myös jäsenilleen. Minulle liike opetti sosiaalisuutta ja vastuunkantoa. Avainihanteeni oli rakentaa ”ystävyyttä yli rajojen.” Poliittisesti sitoutumatonta partioliikettä on kritisoitu oikeistolaiseksi liikkeeksi. Omituista olikin se, että liike ohjasi minut vastuuntuntoisen vasemmiston riveihin, kun monet partiotoverini siirtyivät yhteiskuntavastuuttomien oikeistopuolueiden kannattajiksi. 

Ikinä ei partiolainen kohoa SAK:n puheenjohtajaksi. Näin on minulle on ilmoitettu useassa eri yhteydessä. Olen kuulemma polttanut sillat takanani liittyessäni lapsukaisena Vantaan Metsänkävijöiden riveihin. Nähtäväksi jää. On siellä moni suurempikin herra kohonnut partioliikkeen kasvattina ay-liikkeen korkeille paikoille. Partiolaisten ja ay-liikkeen välit ovat historiallisista syistä säilyneet tulehtuneina nykypäivään asti. Terhakka kommunistinuori selitti minulle kerran Helsingin yössä, kuinka KomNL:n tärkeimmät viholliset vallankumouksen tiellä ovat partiolaiset ja sosialidemokraattisen nuorisoliiton jäsenet. Siis kaksi hirttä ristiin omalta kohdaltani.

Enkä perkele kadu kumpaakaan kulkemaani tietä.

Molemmat nuorisoliikkeet tarjoavat lapsille ja nuorille jotain sellaista, mitä muut liikkeet eivät kykene tarjoamaan. Partiolaiset oppivat omatoimisiksi ja aktiivisiksi yhteiskuntavastuullisiksi luonnossa liikkujiksi. Moni on saanut kiittää liikettä ensiaputaitoisista nuorista, jotka ovat epäröimättä tarttuneet toimeen kriisitilanteissa. Kulmilla tupakkaa kännissä pummaavat rähisevät nuoret eivät tiedä mitä termi ”kova” tarkoittaa. Sellaiseksi tulee vaeltamalla räntäsateessa rakkakivikossa rinkka selässään ja rakentamalla samassa säässä rinkoista lautan järven ylittämiseksi. Paperin pyörittäjille vastuunkanto on pelkkää sanahelinää, elleivät he ole huolehtineet monikymmenpäisen tenavalauman terveydestä ja turvallisuudesta keskellä synkintä erämaata. Kuinka voi väittää rakastavansa tätä maata, ellei ole yöpynyt nuotiolla tähtien alla tai katsonut aamuauringon punakultaamaa talvista erämaata pakkasessa? Siinä syttyy rakkaus maahan ja kansaan. Leirinuotio tarjoaa lapsille ja nuorille enemmän yhteisöllisyyttä kuin koulujen pikkukivat pallontönimistuokiot.

Olen ylpeä juuristani partioliikkeen kasvattina. Tällä liikkeellä on oma rakas paikkansa sydämessäni. Veri vetää yhä metsiin ja kaukaisiin erämaihin. Olen yhtä kotonani nuotion äärellä, kuin ruuhkakeskuksien kokouspöydissä. Tähtitaivas on katosta parhain, ellei sadekeli pakota vetämään retkipressua puiden väliin. Mies on luotu vaeltamaan. Ainakin tämä tapaus.

Sosialidemokraattisiin nuoriin
Olen laskenut itseni sosialidemokraatiksi lähes koko ikäni. Tässä tapauksessa oppi ei tullut perheestä. Kotona ei juuri politiikasta puhuttu, ainakaan tenavan kuunnellessa. Liike vetosi sosiaalisella vastuunkannollaan, kansainvälisyydellään ja tasa-arvopyrkimyksillään. Viimeinen niitti oli Esko Ahon katastrofihallitus. Nuorikin jo ymmärsi, että oikeiston opeilla edessä on vain suo ja eriarvoistuminen. Puolueeseen liittyminen kuitenkin viivähti, koska en halunnut tässäkään yhteydessä juosta pää edellä puuhun. Jälkeenpäin se kadutti. Aikani nuorisoliitossa jäi hiukan liian lyhyeksi. 

Liittyminen tapahtui erään lähikapakassa käydyn kiivaamman puoleisen väittelyn jälkeen. Annoin oikeiston kuulla kunniansa tekemistään päätöksistä ja marmatin sosialidemokraattien otteista asioiden hoidossa. Kritiikkiin oli tuolloin syytä, vaikka liikkeen arvot olivatkin kohdallaan. Keskustelun päätteeksi pöytäseura ilmoitti, että puhe on halpaa; painu itse tekemään. Ja siinä mies oli oikeassa. Vaapuin vakavana kotiin tietokoneeni äärelle ja päräytin hakemukset sekä SDP:n että Demarinuorten toimistoihin. Kuten sanottu, aamulla harmitti vain se, että en ollut astunut eteenpäin aikaisemmin.

Ensimmäinen varsinainen kosketuspintani Demarinuorten tapahtumiin oli Uudenmaan demarinuorten Punainen juhannus, vuonna 2004. Siitä alkoi lähes viiden vuoden rupeama nuorisopolitiikan parissa. Edessä oli melkoinen vuoristorata, sillä siirtyminen sitoutumattomasta partioliikkeestä politiikan pariin ei tapahtunut aivan kitkattomasti. Helppoa se ei ollut kaikille läheisillenikään. Osa tuon ajan tuttavista on kadonnut kokonaan elämästäni. Ystävän sitoutuminen poliittiseen puolueeseen oli joillekin liian kova pala. Vahingon paikkasivat sekä puolueesta että nuorisoliitosta tulleet uudet ystävät, suoraselkäiset rehelliset miehet ja naiset, joiden rinnalla on ilo taistella. Jos edellinen kuulosti oudolta, niin liitot taistelevat aina oikeudenmukaisen maailman puolesta, kapitalistisen järjestelmän itsekkyyttä vastaan. Jollei ole mitään puolustamisen arvoista, niin ei muuten ole mitään vastustettavaa. Näin on, jos minulta kysytään. Ja tässä yhteydessähän kyllä kysytään.

Linjanvetoa ja koulutusta
Demarinuoret on itsenäinen liike, joka ei ole varsinaisesti sidoksissa puolueen ohjelmiin. Tämä on hämännyt monia ja muodostanut mediaharhan puolueen ukkoutumisesta. Nuorisoliiton jäsenyys ei edellytä SDP:n jäsenyyttä ja toisin päin. Liikkeessä on paljon nuoria, jotka eivät vielä omista puolueen jäsenkirjaa. Nuorisoliitto tekee omat poliittiset ohjelmansa ja pitää omat liittokokouksensa. Välillä on kyselty, että pitäisikö nuorisoliitto yhdistää kokoomuksen maalliin itse puolueeseen. Oma vastaukseni on: ei ikinä! Nuorisoliiton tehtävä on purra ukkopuoluetta terhakkaasti takamuksesta, kun puolueen johto uhkaa tehdä tyhmiä päätöksiä. Kritiikki ei toimi, jos liike istutetaan kiltisti puoluejohdon pöydänpäätyyn vaikenemaan. Sosialidemokratia on liike, joka ei pysähdy. Ilman nuorison uskaltavaa radikalismia liike kuitenkin pysähtyy. Demarinuorten itsenäisyys on rikkaus, jota on syytä vaalia.

Sosialidemokraattista liikettä on kutsuttu kansan korkeakouluksi. Nuorisoliitto onkin erittäin aktiivinen tapahtumajärjestäjä ja kouluttaja. Olen siinä suhteessa onnekas, että olen onnistunut läpikäymään lähes kaiken demarinuorten koulutustarjonnan. Parhaimman annin tarjosivat parin vuoden takainen viikon kestänyt Tulevaisuus koulu ja nyt keväällä valmistunut Tulevaisuus Akatemia. Näistä koulutuksista tuli paljon tietoa, ideoita ja uusia ystäviä. Johan tuolla perustettiin uusia liikkeitäkin sosialidemokraattisen kansanliikkeen sisälle. Akatemia oli nimensä veroinen. Työväen Akatemian tiloissa pidetty koulutus ei käsitellyt mitään heppoisia asioita. Alustajia ja luennoitsijoita tuli eri ryhmistä, järjestöistä ja kouluista. Luonnoimassa käytiin mm. Helsingin yliopistolta, Toimihenkilöunionista ja vielä aina Elinkeinoelämän keskusliitosta asti. Tietopaketista tuli tuhti sulateltava. Iltaisin osallistujat viettivät aikaansa vetämällä suuria linjoja, jatkamalla omaehtoisesti tiedonhankintaa ja – tietenkin – rennosti saunan ja saunajuomien parissa. Valtaosa keskeneräisistä projekteistani saivat alkunsa aktaemiassa ja yritän saattaa ne kunniakkaaseen päätökseen ennen vuoden päättymistä.

En ryhdy maalaamaan liian ruusuista kuvaa. Poliittinen liike on aina poliittinen myös sisältäpäin. Julkisuuteen linjariidat lipsahtavat vain harvoin. Politiikan päätyö tehdään aina liikkeen sisällä! Tämä pätee myös nuorisoliitossa. Linjariidat saavat ajoittain varsin absurdeja piirteitä ja henkilövalinnat saavat herkästi sisällissodan piirteitä. Ammuksia ei aina muisteta säästää, kun omaa ehdokasta nostetaan hinnalla millä hyvänsä halutulle paikalle. Eikä ole mitenkään sanottua, että piirit seisoisivat yksimielisinä tiettyjen ehdokkaiden takana ja vaalityöt aloitetaan usein yli puoli vuotta aikaisemmin. Viime liittokokous vietettiin Jyväskylässä. Yössä kuului vielä pitkään pettyneiden katkeria kirouksia, jotka haipuivat lopulta hiljalleen ravintoloiden hälyyn. Oli miten oli, liike on aina onnistunut nopeasti järjestäytymään liittokokousten kriiseistä ja päällisinpuolin itselleni on jäänyt aina hyvät muistot kokousten tunnelmista. Oikeasti. Sellaista se järjestöelämä on.

Kaikkeen koulutukseen ei tarviste hakea. Lähes jokainen nuorisoliiton tapahtuma sisältää asiantuntijoiden pitämiä luentoja. Liike toimii, koska oppi ja hauskanpito on yhdistetty sulavasti samaan pakettiin. Monet demarinuoret ovat aktiivisia myös liikkeen ulkopuolisissa yhteiskunnallisissa järjestöissä. Asiantuntemus purkautuu ryhmätöissä ja projekteissa, joiden johtopäätökset ja tulokset eivät välttämättä jää tapahtuman sisälle. Osa siirtyy suorinta tietä nuorisoliiton ja/tai puoleen tiedoksi. Nuoret pääsevät oikeasti vaikuttamaan oman liikkeensä arvoihin ja toimintaan. Nuorisoliitto ei todellakaan ole mikään SDP:n esikoulu. Voisi pikemminkin sanoa, että puolueella on paljon opittavaa nuorisoliikkeensä toimitavoista.

Omasta puolestani olen vaikuttanut niissä linjoissa ja asioissa, jotka ovat lähinnä omaa vakaumustani. Kun liike on käsitellyt Euroopan unionia, ihmisoikeuksia tai sananvapautta, niin allekirjoittanut on järjestään ilmestynyt paikalle muiden osallistujien riemuksi ja satunnaiseksi riesaksi. Eteenpäin on ajanut tieto siitä, että nämä aktiiviset nuoret ovat aikanaan siirtymässä vaikuttajiksi varsinaiseen puolueeseen, ja osa tietysti jo on. Nuorisoliitossa tehty työ, hankittu tieto ja muodostetut arvot siirtyvät hiljalleen osaksi SDP:n tietopääomaa. Olen omalta osaltani ollut takomassa arvopohjaa kokonaiselle sosialidemokraattiselle sukupolvelle. Se arvopohja välittyy aikanaan myös seuraavalle sukupolvelle. Ai että se tieto tuntuu hyvältä.

Lopuksi
Nyt on vaalivuosi. Syksyni kuluu kampanjoidessa ja projektien loppuun saattamisessa. Ajattelen hiukan haikeana talvea, kun luovun vuoden vaihteessa nuorisoliitosta. Mutta en kokonaan. Entiset nuorisoliittolaiset erottuvat puoluemassasta ja liike on säännöllisesti muistanut vanhoja jäseniään. Aloitin Jyväskylässä viimeisen taipaleeni nuorisoliiton aktiivijäsenenä ja pyrin omalta vaatimattomalta osaltani saattamaan liikkeen sellaiseen tilaan, jossa sen haluan jatkavan taivaltaan. Kuulostaakoot kornilta, mutta olen valmis heiluttamaan nuorisoliiton lippua vielä varsinaisilla eläkepäivilläni asti.

Rakkaat nuoret toverit. Pitäkää nuorisoliiton punainen lippu korkealla tänään ja tulevaisuudessa. Olkaa ylpeitä ja taistelkaa. Muistakaa rakentava radikalismi ja uskaltakaa tulla räksyttämään, kun me ukot ja seniorinuoret lipsahdamme edistyksestä pysähtyneisyyden tielle.

Ei wäy vaan MURH!

Olen Suomen arvokkaimpien nuorisoliikkeiden kasvatti. Tulen rakastamaan ja palvelemaan molempia hamaan hautaani asti. Sen suurempaa palvelusta maalle ja kansalle ei yksittäinen mies kykene tarjoamaan. Kävi elämässä miten kävi, päädyin minne päädyin, nämä liikkeet ovat antaneet minulle arvokkaimat lahjansa ja kauneimmat muistonsa. Näistä lähtökohdista on nuoruutensa taakseen jättävän hyvä jatkaa eteenpäin.

ShareThis

ShareThis

Presidentti asetttuu ja asetetaan virkansa puolesta arkipäivän puoluepolitiikan yläpuolelle. Pääministerin ollessa nykyisen järjestelmän mukaan lähes järjestään valtapuolueen puheenjohtaja tai ainakin korkea edustaja, Alanen esittää käytännössä ylipäällikkyyden siirtämistä efektiivisesti eduskunnan suurimmalle puolueelle. Tätä ei voi missään nimessä hyväksyä! Asevoimien ylipäällikkyys ei saa missään nimessä päätyä hetkeksikään yhdenkään poliittisen puoluen valtaan. Ei edes kotipuolueeni SDP:n.

Presidenti-instituution tehtäviin voidaan lukea monen eri alan ja alueen vastuita. Itse näen presidentin päätehtäväksi kansalaisyhteiskunnan, poliittisen järjestelmän ja asevoimien hierarkisen pakkovaltajärjestelmän hallinnan. Presidentti-instituutio toimii näiden kolmen alueen kärkenä ja samaan aikaan estää valtajärjestelmiä integroitumasta toisiinsa. Tästä näkökulmasta katsottuna Alasen esitys on järkyttävän näköalaton isku kansalaisvaltaa vastaan. Toivottavasti tämä esitys ei ota tuulta alleen missään vakavasti otattavassa organistaatiossa.

Olen aikaisemmin perustellut presidentin asemaa Suomessa samankaltaisella kannanotolla. Nähdäkseni sotilashenkilön tai puolueellista politiikkaa parlamentissa ajavan henkilön asettaminen asevoimien ylipäälliköksi on demokratian ja kansalaisvallan näkökulmista katsottuna mahdoton ajatus. Korvaavia järjestelmiä saa toki esittää, mutta yllämainitusta on pidettävä kiinni. Itse katson yhä presidentti-instituution parhaaksi järjestelmäksi Suomelle.

(Kuva: Maanpuolustustiedotus)

ShareThis

Violence against women has reached unspeakable and pandemic proportions in some societies attempting to recover from conflict.

Hyvä. Vihdoinkin edistystä tähän asiaan. Seuraavaksi lähdetään minun puolestani hakemaan huomiota myös miehiin kohdistettuun seksuaaliseen väkivaltaan sodassa ja vankeudessa. Silloin voidaan jo puhua vaikenemisen muurin rapautumisesta, ellei vielä läheskään murtumisesta.

Jussina pidetään tovereista ja perheenjäsenistä huolta, eix je? Vastuunkanto on miehen merkki. Kalastelen mieluiten ahvenia, en hukkuneita sosialidemokraatteja.

Näissä tunnelmissa: hauskaa ja turvallista juhannusta kaikille.

ShareThis

Sensuurin kannattajat katsovat, että valtion väliintuloa tarvitaan, jotta “väkivaltaisuudet, turmelus ja karkeudet” pysyvät poissa viestimistä. He uskovat myös, että sensuuri turvaa kansalaisten oikean ja totuudenmukaisen tiedon saannin.

Jaa. Mitähän tähän nyt enää lisäisi? Olisi helkkarin kiinnostavaa nähdä miten kysymykset muotoiltiin.

Lower house approves bill reinforcing government’s ability to censor media - RSF
Valko-Venäjä on puolestaan siirtymässä Kiina-tyyppiseen internetin sensurointiin.

Rakkaat lukijat. Huomatkaa, että nämä molemmat maat sijaitsevat Suomen välittömässä läheisyydessä. Nyt ei puhuta asioista, jotka tapahtuvat kaukana “siellä jossain.”

ShareThis