Ilja Suvanto

Siinä se tuli. Täytin kesäkuussa pyöreät 30-vuotta ja aikani Demarinuorissa on lopuillaan. Hoidan loppuvuoden ajaksi ottamani luottamustehtävät loppuun. Ensi vuoden vaihteessa on aika sirtyä uusiin tehtäviin. Uusiin, mutta ei millään muotoa tärkeämpiin. On aika katsella hiukan taakseen ja miettiä mitä partioliike ja sosialidemokraattinen nuorisoliike ovat minulle antaneet.

Partioliikkeestä
Aloitin järjestöelämän jo 10-vuotiaana, partiolippukunta Vantaan Metsänkävijöissä. Partioliike edustanee eri asioita myös jäsenilleen. Minulle liike opetti sosiaalisuutta ja vastuunkantoa. Avainihanteeni oli rakentaa ”ystävyyttä yli rajojen.” Poliittisesti sitoutumatonta partioliikettä on kritisoitu oikeistolaiseksi liikkeeksi. Omituista olikin se, että liike ohjasi minut vastuuntuntoisen vasemmiston riveihin, kun monet partiotoverini siirtyivät yhteiskuntavastuuttomien oikeistopuolueiden kannattajiksi. 

Ikinä ei partiolainen kohoa SAK:n puheenjohtajaksi. Näin on minulle on ilmoitettu useassa eri yhteydessä. Olen kuulemma polttanut sillat takanani liittyessäni lapsukaisena Vantaan Metsänkävijöiden riveihin. Nähtäväksi jää. On siellä moni suurempikin herra kohonnut partioliikkeen kasvattina ay-liikkeen korkeille paikoille. Partiolaisten ja ay-liikkeen välit ovat historiallisista syistä säilyneet tulehtuneina nykypäivään asti. Terhakka kommunistinuori selitti minulle kerran Helsingin yössä, kuinka KomNL:n tärkeimmät viholliset vallankumouksen tiellä ovat partiolaiset ja sosialidemokraattisen nuorisoliiton jäsenet. Siis kaksi hirttä ristiin omalta kohdaltani.

Enkä perkele kadu kumpaakaan kulkemaani tietä.

Molemmat nuorisoliikkeet tarjoavat lapsille ja nuorille jotain sellaista, mitä muut liikkeet eivät kykene tarjoamaan. Partiolaiset oppivat omatoimisiksi ja aktiivisiksi yhteiskuntavastuullisiksi luonnossa liikkujiksi. Moni on saanut kiittää liikettä ensiaputaitoisista nuorista, jotka ovat epäröimättä tarttuneet toimeen kriisitilanteissa. Kulmilla tupakkaa kännissä pummaavat rähisevät nuoret eivät tiedä mitä termi ”kova” tarkoittaa. Sellaiseksi tulee vaeltamalla räntäsateessa rakkakivikossa rinkka selässään ja rakentamalla samassa säässä rinkoista lautan järven ylittämiseksi. Paperin pyörittäjille vastuunkanto on pelkkää sanahelinää, elleivät he ole huolehtineet monikymmenpäisen tenavalauman terveydestä ja turvallisuudesta keskellä synkintä erämaata. Kuinka voi väittää rakastavansa tätä maata, ellei ole yöpynyt nuotiolla tähtien alla tai katsonut aamuauringon punakultaamaa talvista erämaata pakkasessa? Siinä syttyy rakkaus maahan ja kansaan. Leirinuotio tarjoaa lapsille ja nuorille enemmän yhteisöllisyyttä kuin koulujen pikkukivat pallontönimistuokiot.

Olen ylpeä juuristani partioliikkeen kasvattina. Tällä liikkeellä on oma rakas paikkansa sydämessäni. Veri vetää yhä metsiin ja kaukaisiin erämaihin. Olen yhtä kotonani nuotion äärellä, kuin ruuhkakeskuksien kokouspöydissä. Tähtitaivas on katosta parhain, ellei sadekeli pakota vetämään retkipressua puiden väliin. Mies on luotu vaeltamaan. Ainakin tämä tapaus.

Sosialidemokraattisiin nuoriin
Olen laskenut itseni sosialidemokraatiksi lähes koko ikäni. Tässä tapauksessa oppi ei tullut perheestä. Kotona ei juuri politiikasta puhuttu, ainakaan tenavan kuunnellessa. Liike vetosi sosiaalisella vastuunkannollaan, kansainvälisyydellään ja tasa-arvopyrkimyksillään. Viimeinen niitti oli Esko Ahon katastrofihallitus. Nuorikin jo ymmärsi, että oikeiston opeilla edessä on vain suo ja eriarvoistuminen. Puolueeseen liittyminen kuitenkin viivähti, koska en halunnut tässäkään yhteydessä juosta pää edellä puuhun. Jälkeenpäin se kadutti. Aikani nuorisoliitossa jäi hiukan liian lyhyeksi. 

Liittyminen tapahtui erään lähikapakassa käydyn kiivaamman puoleisen väittelyn jälkeen. Annoin oikeiston kuulla kunniansa tekemistään päätöksistä ja marmatin sosialidemokraattien otteista asioiden hoidossa. Kritiikkiin oli tuolloin syytä, vaikka liikkeen arvot olivatkin kohdallaan. Keskustelun päätteeksi pöytäseura ilmoitti, että puhe on halpaa; painu itse tekemään. Ja siinä mies oli oikeassa. Vaapuin vakavana kotiin tietokoneeni äärelle ja päräytin hakemukset sekä SDP:n että Demarinuorten toimistoihin. Kuten sanottu, aamulla harmitti vain se, että en ollut astunut eteenpäin aikaisemmin.

Ensimmäinen varsinainen kosketuspintani Demarinuorten tapahtumiin oli Uudenmaan demarinuorten Punainen juhannus, vuonna 2004. Siitä alkoi lähes viiden vuoden rupeama nuorisopolitiikan parissa. Edessä oli melkoinen vuoristorata, sillä siirtyminen sitoutumattomasta partioliikkeestä politiikan pariin ei tapahtunut aivan kitkattomasti. Helppoa se ei ollut kaikille läheisillenikään. Osa tuon ajan tuttavista on kadonnut kokonaan elämästäni. Ystävän sitoutuminen poliittiseen puolueeseen oli joillekin liian kova pala. Vahingon paikkasivat sekä puolueesta että nuorisoliitosta tulleet uudet ystävät, suoraselkäiset rehelliset miehet ja naiset, joiden rinnalla on ilo taistella. Jos edellinen kuulosti oudolta, niin liitot taistelevat aina oikeudenmukaisen maailman puolesta, kapitalistisen järjestelmän itsekkyyttä vastaan. Jollei ole mitään puolustamisen arvoista, niin ei muuten ole mitään vastustettavaa. Näin on, jos minulta kysytään. Ja tässä yhteydessähän kyllä kysytään.

Linjanvetoa ja koulutusta
Demarinuoret on itsenäinen liike, joka ei ole varsinaisesti sidoksissa puolueen ohjelmiin. Tämä on hämännyt monia ja muodostanut mediaharhan puolueen ukkoutumisesta. Nuorisoliiton jäsenyys ei edellytä SDP:n jäsenyyttä ja toisin päin. Liikkeessä on paljon nuoria, jotka eivät vielä omista puolueen jäsenkirjaa. Nuorisoliitto tekee omat poliittiset ohjelmansa ja pitää omat liittokokouksensa. Välillä on kyselty, että pitäisikö nuorisoliitto yhdistää kokoomuksen maalliin itse puolueeseen. Oma vastaukseni on: ei ikinä! Nuorisoliiton tehtävä on purra ukkopuoluetta terhakkaasti takamuksesta, kun puolueen johto uhkaa tehdä tyhmiä päätöksiä. Kritiikki ei toimi, jos liike istutetaan kiltisti puoluejohdon pöydänpäätyyn vaikenemaan. Sosialidemokratia on liike, joka ei pysähdy. Ilman nuorison uskaltavaa radikalismia liike kuitenkin pysähtyy. Demarinuorten itsenäisyys on rikkaus, jota on syytä vaalia.

Sosialidemokraattista liikettä on kutsuttu kansan korkeakouluksi. Nuorisoliitto onkin erittäin aktiivinen tapahtumajärjestäjä ja kouluttaja. Olen siinä suhteessa onnekas, että olen onnistunut läpikäymään lähes kaiken demarinuorten koulutustarjonnan. Parhaimman annin tarjosivat parin vuoden takainen viikon kestänyt Tulevaisuus koulu ja nyt keväällä valmistunut Tulevaisuus Akatemia. Näistä koulutuksista tuli paljon tietoa, ideoita ja uusia ystäviä. Johan tuolla perustettiin uusia liikkeitäkin sosialidemokraattisen kansanliikkeen sisälle. Akatemia oli nimensä veroinen. Työväen Akatemian tiloissa pidetty koulutus ei käsitellyt mitään heppoisia asioita. Alustajia ja luennoitsijoita tuli eri ryhmistä, järjestöistä ja kouluista. Luonnoimassa käytiin mm. Helsingin yliopistolta, Toimihenkilöunionista ja vielä aina Elinkeinoelämän keskusliitosta asti. Tietopaketista tuli tuhti sulateltava. Iltaisin osallistujat viettivät aikaansa vetämällä suuria linjoja, jatkamalla omaehtoisesti tiedonhankintaa ja – tietenkin – rennosti saunan ja saunajuomien parissa. Valtaosa keskeneräisistä projekteistani saivat alkunsa aktaemiassa ja yritän saattaa ne kunniakkaaseen päätökseen ennen vuoden päättymistä.

En ryhdy maalaamaan liian ruusuista kuvaa. Poliittinen liike on aina poliittinen myös sisältäpäin. Julkisuuteen linjariidat lipsahtavat vain harvoin. Politiikan päätyö tehdään aina liikkeen sisällä! Tämä pätee myös nuorisoliitossa. Linjariidat saavat ajoittain varsin absurdeja piirteitä ja henkilövalinnat saavat herkästi sisällissodan piirteitä. Ammuksia ei aina muisteta säästää, kun omaa ehdokasta nostetaan hinnalla millä hyvänsä halutulle paikalle. Eikä ole mitenkään sanottua, että piirit seisoisivat yksimielisinä tiettyjen ehdokkaiden takana ja vaalityöt aloitetaan usein yli puoli vuotta aikaisemmin. Viime liittokokous vietettiin Jyväskylässä. Yössä kuului vielä pitkään pettyneiden katkeria kirouksia, jotka haipuivat lopulta hiljalleen ravintoloiden hälyyn. Oli miten oli, liike on aina onnistunut nopeasti järjestäytymään liittokokousten kriiseistä ja päällisinpuolin itselleni on jäänyt aina hyvät muistot kokousten tunnelmista. Oikeasti. Sellaista se järjestöelämä on.

Kaikkeen koulutukseen ei tarviste hakea. Lähes jokainen nuorisoliiton tapahtuma sisältää asiantuntijoiden pitämiä luentoja. Liike toimii, koska oppi ja hauskanpito on yhdistetty sulavasti samaan pakettiin. Monet demarinuoret ovat aktiivisia myös liikkeen ulkopuolisissa yhteiskunnallisissa järjestöissä. Asiantuntemus purkautuu ryhmätöissä ja projekteissa, joiden johtopäätökset ja tulokset eivät välttämättä jää tapahtuman sisälle. Osa siirtyy suorinta tietä nuorisoliiton ja/tai puoleen tiedoksi. Nuoret pääsevät oikeasti vaikuttamaan oman liikkeensä arvoihin ja toimintaan. Nuorisoliitto ei todellakaan ole mikään SDP:n esikoulu. Voisi pikemminkin sanoa, että puolueella on paljon opittavaa nuorisoliikkeensä toimitavoista.

Omasta puolestani olen vaikuttanut niissä linjoissa ja asioissa, jotka ovat lähinnä omaa vakaumustani. Kun liike on käsitellyt Euroopan unionia, ihmisoikeuksia tai sananvapautta, niin allekirjoittanut on järjestään ilmestynyt paikalle muiden osallistujien riemuksi ja satunnaiseksi riesaksi. Eteenpäin on ajanut tieto siitä, että nämä aktiiviset nuoret ovat aikanaan siirtymässä vaikuttajiksi varsinaiseen puolueeseen, ja osa tietysti jo on. Nuorisoliitossa tehty työ, hankittu tieto ja muodostetut arvot siirtyvät hiljalleen osaksi SDP:n tietopääomaa. Olen omalta osaltani ollut takomassa arvopohjaa kokonaiselle sosialidemokraattiselle sukupolvelle. Se arvopohja välittyy aikanaan myös seuraavalle sukupolvelle. Ai että se tieto tuntuu hyvältä.

Lopuksi
Nyt on vaalivuosi. Syksyni kuluu kampanjoidessa ja projektien loppuun saattamisessa. Ajattelen hiukan haikeana talvea, kun luovun vuoden vaihteessa nuorisoliitosta. Mutta en kokonaan. Entiset nuorisoliittolaiset erottuvat puoluemassasta ja liike on säännöllisesti muistanut vanhoja jäseniään. Aloitin Jyväskylässä viimeisen taipaleeni nuorisoliiton aktiivijäsenenä ja pyrin omalta vaatimattomalta osaltani saattamaan liikkeen sellaiseen tilaan, jossa sen haluan jatkavan taivaltaan. Kuulostaakoot kornilta, mutta olen valmis heiluttamaan nuorisoliiton lippua vielä varsinaisilla eläkepäivilläni asti.

Rakkaat nuoret toverit. Pitäkää nuorisoliiton punainen lippu korkealla tänään ja tulevaisuudessa. Olkaa ylpeitä ja taistelkaa. Muistakaa rakentava radikalismi ja uskaltakaa tulla räksyttämään, kun me ukot ja seniorinuoret lipsahdamme edistyksestä pysähtyneisyyden tielle.

Ei wäy vaan MURH!

Olen Suomen arvokkaimpien nuorisoliikkeiden kasvatti. Tulen rakastamaan ja palvelemaan molempia hamaan hautaani asti. Sen suurempaa palvelusta maalle ja kansalle ei yksittäinen mies kykene tarjoamaan. Kävi elämässä miten kävi, päädyin minne päädyin, nämä liikkeet ovat antaneet minulle arvokkaimat lahjansa ja kauneimmat muistonsa. Näistä lähtökohdista on nuoruutensa taakseen jättävän hyvä jatkaa eteenpäin.

Related posts:

1. Sauli: Katse kotimaahan.