Ilja Suvanto

Elinkeinoelämän keskusliitto moitti ay-liikettä siitä, etteivät keskusjärjestöt hillinneet viime kierroksella liittojen palkkavaatimuksia. Itse tässä odottelen, milloin EK ryhtyy tehokkaasti hillitsemään jäsenjärjestöjen hinnankorotusvaatimuksia.

Tässähän tulee ihan ikävä 40-luvun hinta- ja palkkasäännöstelyä. Ai niin, sehän vaatisi kolmikantaista päätöksentekoa, jonka EK samaan syssyyn hautasi. Elinkeinoelämän kärkiedustajat taisivat opiskella taloustieteitä historian kustannuksella. Palkkavaatimukset ovat tupanneet pysymään kurissa hintakurin myötä.

Ilman keskitettyä sopimusta on vaarana, että molemmat karkaavat järkevän säännöstelyn ulkopuolelle. Tämä oikeiston peräänkuuluttama joustavuus näkyy täten inflaatiossa, joka näkyy edelleen hinnoissa, joka näkyy edelleen palkkavaatimuksissa, joka näkyy edelleen… arvaatte jo varmaan.

Keskitetyn sopimisen ulkopuoliset hinta ja palkkataistelut tulevat näkymään työmarkkinajärjestöjen toimintaedellytysten heikkenemisenä. Onneksi koko työntantajapuoli ei ole vielä menettänyt suhteellisuudentajuaan. Vaatimuksia tupoon palaamisesta on kuulunut myös oikealta. Siinä pienessä piirissä on ymmärretty, että veroilla ja keskitetyillä sopimuksilla ostetaan jotain paljon paikallisen sopimisen mahdollisuutta tärkeämpää: nimittäin yhteiskuntarauha. Ja se rauha pätee molemmin puolin työmarkkinajärjestöjä jakavaa linjaa. Työsulku on nimittäin nevotteluase siinä missä lakkokin.

No related posts.