Suomalaista keskustelua vaivaa omituinen kärjistämisen tarve. Jonkin asian puolustajaksi tai edustajaksi asettunut henkilö joutuu herkästi ristitulen kohteeksi, mikäli erehtyy kritisoimaan omaa tonttiaan. Yksi kehuu kritisoijan “silmien avautuneen”, toinen sättii pesänlikaajaksi.
Aatteenpalo ilman tervettä kritiikkiä kuulostaa varsin epäilyttävältä. Esimerkkejä voidaan helposti hakea sekä uskonnollisista että poliittisista piireistä. Myös tiettyjen kansalaisjärjestöjen ja aatteellisten ryhmittymien viimeaikaiset toimet ovat herättäneet runsaasti kysymyksiä.
Ympäristönsuojelu ja feminismi ovat kohonneet omiksi tabuikseen. Kriittisesti vouhotukseen suhtautuva henkilö saa nopeasti ympäristöä tuhoavan tehotalouden kannattajan tai anti-feministin leiman otsaansa. Kriittisiä mielipiteitä esittäneen henkilön todelliset vaikuttimet ja metodit jäävät nopeasti toisarvoisiksi asioiksi, kun ideologinen lynkkauskoneisto lähtee pyörimään. Omakohtaista kokemusta löytyy.
Arvokasta asiaa ajava ympäristönsuojeluliike on ajanut innokkaasti näennäisiä parannuksia, joiden todellisia vaikutuksia ei ole vaivauduttu kattavasti tutkimaan. Biopolttoaineiden harkitsemattomasta käytöstä oli herännyt täysin asiallisia kysymyksiä, joita tietyt piirit eivät halunneet ottaa huomioon. Asiasta huomautettuani sain kohtalaisen kitkerät terveiset. Tavoitteenani oli nimenomaan ympäristönsuojelun voimakas edistäminen, mutta maltillinen suhtautumiseni herätti vastalauseiden vyöryn. Kiitettävää suhtautumista löytyi aivan muualta kuin olin alun perin odottanut. Liitin BBC:n artikkelin taustamateriaaliksi merkintäni loppuun. Kukin päätelkööt tahollaan olisiko maltti valttia myös ympäristönsuojelun saralla.
Sain tarpeekseni feministisen liikkeen iskulausepolitiikasta ja toivoin asiaansa oikeasti ajavilta henkilöiltä konkreettista työtä tarpeellisten muutosten aikaansaamiseksi. Erityiset rakenteelliset osatekijät naisten eurossa ovat julkisen ja yksityisen sektorin välinen sukupuolijakauma ja sektoreiden välinen palkkakuilu. Mutta, mutta. Asiaa kiihkomielisesti ajavat henkilöt hyppäsivät jälleen silmilleni ja huutoa riitti. Onhan se selvää, että ”patriarkaalisten alistussuhteiden” hokeminen on mediaseksikkäämpää, kuin konkreettinen puhe ja työ tarvittavan rakenteellisen muutoksen johdosta. Onko todella niin, että iskulausepolitiikka on naisasialiikkeelle tärkeämpää kuin palkkaeroja kaventava työ? Käsittelin aihetta ja arvoja tarkemmin aikaisemmassa merkinnässäni Naisten euro.
Voisin listata vastaavia esimerkkejä sivutolkulla. Toivon, että tarpeettomat tabut on jo rikottu ja tavoitteellinen keskustelu avattu. Tarpeeton kärjistäminen ja kiihkomielinen koheltaminen tuovat harvemmin kaivattuja muutoksia. Politiikka on pitkäjänteistä työtä. Tutkimus ja muutokset vaativat aikaa. Joillakin asioilla, kuten ympäristönsuojelulla, on ilmeinen kiire. Kiireellisyys ei kuitenkaan merkitse huolimattomuutta. Hyvääkin tarkoittava koheltaminen voi herkästi piilottaa todelliset ongelmat ja pahimmillaan aiheuttaa ankaraa vahinkoa itse asialle.
Lopuksi kritisoin sekä itseäni että lempilastani, eli lehdistönvapautta. Olen kuluneen viikon aikana löytänyt useita epäkohtia Matti Vanhasen toimista ja lausunnoista. Samaan aikaan olen ajanut lehdistönvapauden asiaa eteenpäin. Tuorein tapaus kääntää kuitenkin välillisesti tilanteen toisinpäin. Vanhanen saa viimeisimmän 7-päivää toilailun jälkeen osaltani kaiken sympatiani ja lehdistönvapauden kyseenalainen käyttö tuomion. Vanhanen kommentoi tapahtunutta blogissaan.
BBC: Biofuels: Green energy or grim reaper?
Matti Vanhanen: 30.9.2006
Tehnorati Tags: biopolttoaineet, feminismi, Matti Vanhanen
Sphere: Related ContentRelated posts:
Anti-feministi lienee sovinisti
Miten muuten poliittinen ryhmäkuri istuu tähän saako vai eikö saa kritisoida -pakettiin?
Ilmeisesti.
Aina saa kritisoida ja kriittistä keskustelua tarvitaan etenkin puolueiden sisällä.
Tarpeeton jälkiviisastelu ja tyhjän päteminen ovatkin sitten asia erikseen. Virheet pitäisi aina kyetä toteamaan ja sitä myöten korjaamaan.
Tervetuloa vaan antifeministien kasvaviin riveihin. Hienoa, että olet tullut osalliseksi Jumalan Totuudesta.
En kykene lukemaan itseäni anti-feministiksi. Feminismillä on kiistattomat saavutuksensa, jotka ovat hyödyntäneet koko yhteiskuntaa. Muutamat vakavasti höyrähtäneet feministivouhottajat saavat vallan mainiosti juosta puuta päin omia aikojaan. Haen aidosti konkreettisiin tuloksiin pyrkivää keskustelua ja toimintaa myös feministisen liikkeen kanssa.
Esteinä tiellä seisovat poliittisesti ja taloudellisesti julkisuudesta riippuvaiset ryhmät ja yksilöt, joiden ympäripyöreä iskulausepolitiikka johtaa keskustelua harhaan. Esimerkiksi PAM:in ja EK:n käyttämän selvityksen mukaan naisen palkka palvelualalla on noin 98 % -104 % miehen keskimääräisestä palkasta. Miehinen asennevamma on todistetusti yhä olemassa ja se vaatii yhteiskunnalta selkeän tuomion. Julkisuudessa pidetty viidenneksen ero muodostuu kuitenkin pääosin aivan muista tekijöistä.
Tämänkaltaisten asioiden julkituominen ja sektoreiden palkka ja sukupuolijakauman tasoittamisen puolesta työskenteleminen eivät ilmeisesti ole mediaseksikkäitä asioita. Faktat ja konkreettiset muutostarpeet tyrkätään herkästi poliittisen ja taloudellisen urakehityksen varjoon. Tässä päästään taas siihen itse- ja urakeskeiseen julkisuusriippuvuuteen.
Siitä tämä modernia suomalaista palkka- ja tasa-arvokeskustelua kohtaan leimahtanut tuohtumus.