Ilja Suvanto

Pääkaupunkiseudun liikenne puhuttaa jälleen. Helsingin Sanomien mukaan pääkaupunkiseudulle tehtyjen työmatkojen pituudet ovat jopa kaksinkertaistuneet. Lisääntyvä liikenne lisää myös liikenneriskejä. Vaaranpaikoiksi ovat muodostuneet ainakin Hämeenlinnan-väylän Klaukkalan liittymä, Porvoon-väylän ja Lahdenväylän liittymä sekä Tuusulan-väylän Tammiston liittymä.

On se vain kumma kuinka yksityisautoilu on muuttanut suomalaisten sydämiin. Länsimetron rakentaminen ei yllämainittuja ongelmapaikkoja helpota, mutta vähentää huomattavasti Helsingin länsiosien ruuhkaa. Esteenä ei kuitenkaan jäkätä peruskallio vaan Espoolainen oikeisto, jolle ylihintainen auto ja hankala työmatka näyttäisivät olevan statukseen liittyviä käsittämättömiä kysymyksiä.

Itä ja pohjoinen ovatkin sitten hankalampia kysymyksiä. Joukkoliikenteen kehittämiseen vaaditaan tehokkaita ratkaisuja. Ongelmaksi muodostuu ainakin pääkaupunkiseutua hajanaisempi alue, jolloin etenkin pienten lasten vanhemmat kuljettavat jälkikasvuaan tarhan, koulun ja kodin välillä. Tämä luonnollisesti hankaloittaa joukkoliikenteen käyttää kehyskunnissa työmatkoihin. Alueen rakennusmiehet ja yksityisyrittäjät joutuvat joka tapauksessa usein kuljettamaan työvälineensä omissa ajoneuvoissaan.

Uskon kuitenkin julkiseen liikenteeseen. Ainakin palvelualojen ihmisten työmatkaa kehyskunnista pääkaupunkiseudulle tulisi huomattavasti helpottaa julkisen liikenteen uudelleen arvioinnin muodossa. Tässä saattaa olla myös markkinarako yksityisille firmoille tai työnantajajärjestöille, julkisen liikenteen rinnalle johdettavan yhteiskyyditysten muodossa. Työntekijät laskuttavat joka tapauksessa työmatkoistaan, joten toimiva yhteiskyyditys saattaa kokonaisuutena tulla ratkaisevasti halvemmaksi. Taatusti se vähentäisi osanottajien yksityisautoilua ja samalla autoilun aiheuttamia päästäjä. Haittapuoliksi olisi luettava hivenen pidempi työmatka, mutta jos kerran työmatkoihin kuluva aika on jo kaksinkertaistunut, yleistyvä yhteiskyyditys voi jopa toimia plus-miinus-nolla tasolla ajankäyttöä arvioitaessa. En kuulu taloustieteilijöiden ja matemaatikkojen jaloon ammattikuntaan, joten jätän muiden arvioitavaksi olisiko tuossa mitään järkeä.

WTO pääsi sopimukseen Hongkongissa.
Ja markkinatalous voitti jälleen kehitysyhteistyön. Mitä muuta tähän voisi enää lisätä? Rikkaiden valtioiden lupaukset kehittää kauppaansa yhteistyössä köyhimpien maiden kanssa on taas uusi lupaus jatkuvasti pitenevään listaan. Lupaukset ovat hienoja asioita, antavat meille toivoa paremmasta. Vaan milloin me saamme nähdä konkreettisia tekoja?
Linkkejä:
‘Modest’ deal struck in Hong Kong (BBC)
Hongkongin sopimuksesta ristiriitaisia mielipiteitä (YLE)

Related posts:

1. Haamupäivityksiä luvassa vuoden 2007 alkuun.